<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ihana keväinen sade ulkona! Linnut lauloivat kauniisti heti aamusta, ilma tuoksuu raikkaalta, sade on pehmeän happipitoista. Mikäs oli ulkona loikkiessa pahimpien lätäköiden yli kohti bussipysäkkiä. Mikä vapauden ja riemun tunne! Olen kuin laitumelle laskettu vasikka, hyvä, etten pompi yli aitojen!

 

Ottoveljen avustuksella kasattu kirjahyllyni odottaa pölyjen pyyhkimistä ja täyttämistä. Koko yön tuoksui nenässä kiva tuoreen sahajauhon tuoksu. Vaan eipä ollut mikään maailman yksinkertaisin kasattava, hiki tuli molemmille. Nyt olisi kiire kotiin täyttämään hyllyä ja siivoamaan jälkensä, mutta kai minä täällä jaksan päivän taas käkkiä. Ihanaa, kirjoja! Jeeeeee!

 

Huomasittekos muuten, että puhuin tuoksusta. Minullahan on nenuontelot täynnä polyyppejä, joita en anna repiä pois (olen niin kiintynyt niihin). Nyt kun minulle on kuitenkin useammasta suunnasta vihjailtu, että kuorsaan yöllä kuin traktori (tosin sellainen pieni ja naisellinen), niin uskaltauduin juttelemaan lääkärini kanssa asiasta. Alkuhoidoksi hän määräsi minulle tosi vahvaa kortisonia suoraan onteloihin. Kuulema saattaa pienentää lärpäkkeitä. Ainakin näin kolmen yön jälkeen tuntuu jo tosi hyvältä. Kertookohan se siitä, että tilanne on ollut todella huono? Heh, mutta eipä väliä, sekin vain naurattaa.

 

Yltiöoptimistinne kiittää ja kumartaa, sekä ryhtyy riemuiten lapioimaan soopaa sähköpostin sisuksista. Voi riemua, oi iloa!