<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nautin yksin baareissa liikkumisesta. Nuorempana se taisi olla pakkokin, kun ei ollut niitä parhaita kavereita. Sitten huomasin, että törmään huomattavasti helpommin mielenkiintoisiin ihmisiin, jos hihassa tai lahkeessa ei roiku jotakuta perässävedettävää, joka ei osaa edes vessaan mennä yksin. Siinä muuten asia mitä aina olen ihmetellyt etenkin naisissa. Miksi vessaan ei voi mennä yksin? Ei kai siellä kusen hajussa niin hauskaa voi olla keskustella.

 

Pidän juomisesta, humaltumisesta, ihmisten tarkkailemisesta ja joskus jopa juttelusta. Yksin istuessa tuntosarvet nousevat pystyyn. Äkkiä aistii millainen on tunnelma baarissa, leppoisa, agressiivinen, passiivinen, riehakas vai kopea. Mielenkiintoisinta on mennä istumaan vieraaseen pöytään, katsoa mikä on vastaanotto. Joskus aistii nopeasti, ettei seuraa kaivata eikä keskusteluun osallistujia katsota hyvällä, joskus taas tapaat ihmisiä, jotka tuntuvat kuin vanhoilta ystäviltä heti tavatessa.

 

Toisinaan menen baariin lukemaan tai kirjoittamaan. On miellyttävä tunne olla yksin ihmisten keskellä. Joku voisi kutsua minua seuralliseksi erakoksi. Olen kuitenkin myös hedonisti. Nautin, kun saan suorittaa rituaalin, johon kuuluu laittautuminen ja muutama drinkki, erakon etkot. Sitten baariin katsomaan tarjontaa. Roikun elämän lihatiskillä ja katson baarimestareiden marinoimia lihapaloja. Välillä saan sisäfilettä, välillä joutuu tekemään keiton pelkästä luusta.