Tänä aamuna se olisi sitten tullut. Pitkä uni. Illalla sammahtelin nojatuoliin samantien kun ryhdyimme katsomaan Luc Bessonin Angelaa. Onneksi sen voi katsoa uudelleen. Oli kuulema ollut hyvä ja minun katsottavani elokuva. Meillä asuva herätti minut ja kaaduin sänkyyn puolen yön maissa. Heräsin äsken puhelimen soittooon, olisi unta näköjään riittänyt vieläkin. Mutta ajatella, kymmenen tuntia unta! Loma on vihdoinkin tehonnut, olen riittävän rento tai riittävän väsynyt. Hallelujaa!

Puhelimessa oli postitäti, joka kyseli koska saa tuoda paketin. Koska ajat olivat sen verran epämääräisiä (klo 14 - 16 tai 16 - 19), päätin hakea paketin itse lähipostista. Sillä tavalla ei mene aika hukkaan laatikkoa kytätessä. Sieltä saapuvat ne hehkuttamani uudet koltut, tietysti ne jäivät äiteen komeroon, kun tuli sieltäkin niin kiire lähtö.

Kirpaisee sielusta, kun mietin tätä ns. lomaamme. Ainoa rauhallinen hetki oli länsirannikolla miehen ystävien luona. Siellä kun hän ei vetänyt perseitä olalle ja seuraakin riitti. Itseltäni on mennyt ilo juomisestakin, ei vain maistu, kun seuraan elävää ilmapuntaria vieressäni ja mietin, että milloin myrsky iskee.