Meillä asuva mies heräsi sen verran, että kerkesi ihmetellä miten olen hereillä jo ennen kukonlaulua, vaikka onkin lomaviikko. Olisin voinut kertoa, että juuri sen takia, kun saan olla itsekseni hereillä ja koneella ja kirjoitella ja käydä missä mieli huvittaa.

Ei meillä asuva mies ilkeyttään minua kyttää. Kertoi joskus olevansa jopa työpaikalle mustasukkainen, kun vietän siellä 8 h/ päivässä ainakin. Se tahtoisi osallistua kaikkeen mitä teen, ajattelen ja hengitän. Diagnoosini on läheisriippuvaisuus. Toisaalta äitinsä on aivan samanlainen, tai vielä pahempi hapensyöjä, joten voi se kulkea suvussakin.

Minä tukahdun välillä rakkauteen. Tai siihen osallistumisen määrään, jota tässä taloudessa riittää. Joskus olen varovaisesti meillä asuvalta mieheltä kysellyt, että eikö hän tahtoisi mennä käymään jossain - ilman minua nimittäin - vastaus on, ettei mikään ole kivaa ilman seuraani. Jumangendura, mies on sekaisin. Minä tarjoan sille baari-iltoja, keikkoja, vierailuja kavereiden luokse, kalaretkiä, mökkireissuja ilman naisseuraa (ainakin omaani), niin vastauksena on aina jyrkkä ei. Hän ei lähde muutamaa korttelia kauemmas ilman minua. Piste.

Minä taas riudun pikkuhiljaa. Tässä akvaariossa loppuu happi liiallisen rehevyyskasvuston takia Onneksi ovat edes nämä aamut.