"Minä olen ulkona, kun en tahdo olla tänään kotona."

Taas yksi kuollut lisää. Työkaverit alkavat tipahdella, firma on hyvä, siellä ollaan pitkään. Tänään meni jälleen yksi, vaikka vasta viisi viikkoa sitten hän meni valittamaan kipeätä selkäänsä. Syöpä. Ei kai siihen muuta tarvitse sanoa. Tuli vain mieleen, että toisaalta olisi ihana lähteä nopeasti. Ei minulle kroonikko-osastoa eikä letkuhoitoa.

Onneksi minulla on vain puoliso eikä lapsia. Onneksi kovin harva on minusta riippuvainen. Onneksi elämä kohtelee minua vain rautahansikkain ja potkii rautasaappailla. Sen kunniaksi kävelin alkon kautta kotiin, kuohuviini kylmenee ja jeegeri maistuu pikkupullosta hyvältä ihan tuollaisenaan.

Pieni humala, huominen töttöröö, ja sitten olen taas parempi kuni pussillinen uusia. Herää kysymys, olenko pussieläin. Ja se joka tietää mistä laululainaus on, saa papukaijamerkin. Ensimmäinen vinkki, se ei ole YUP. Muita tuskin tulee.