<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Palstalla ne heiveröiset tomaatintaimemme ovat vahvistuneet. Eilen löysin ensin yhdestä nuppuja ja haltioiduin, kunnes huomasin, että toisessa oli jo kukkiakin! Tällä menolla tomaatteja on tarjolla aikaisemmin kuin viime vuonna. Toivottavasti ne kerkeävät punaisiksikin.

 

Yksi penkki vielä odottaa istutettavaa. Ei ole ollut rahaa eikä oikein inspiraatiotakaan. Kai odottelen taimien alennusmyyntejä (joo, sellaisiakin tulee juhannuksen jälkeen) ja katson mitä siihen saan. Tai ehkä saan sitä ennen asunnon eikä minun tarvitse enää ajatella mitään tällaisia... En kyllä usko, että meillä asuva niin kovasti hermostuisi, ettenkö palstalla voisi pyöriä. Asia erikseen kerkeänkö ja tahdonko. Mutta turha jossitella ennen kuin on oma katto pään päällä.

 

Jokainen asia, josta jätän kotona sanomatta, saa minut ajattelemaan omaa puhdasta pesäkoloa. Miksi mies ei tee asialle mitään ennen kuin nainen on nalkuttanut siivoushommista itsensä ja puolison raivon partaalle? Ja sitten mies ihmettelee, kun nainen lakattuaan nalkuttamasta yksi kaunis päivä ilmoittaa muuttavansa pois. En minä jaksa monta kertaa sanoa samoista asioista, nyt ei enää edes huvita ryhtyä nostattamaan laineita. Olkoon lattiat likaiset, olohuoneen pöytä tupakantuhkassa ja tavaroiden peitossa, lattia samoin. En välitä, en vaan katso sinne päin. Ajattelen mukavampia asioita, niin kuin oman kodin tolun tuoksua. Heh.

 

Tänään käyn lahjusristeilemässä (tietenkin ulkona sataa vettä), sitten pienessä simassa metsästän itselleni gaala-asusteen. Itse asiassa olen jo päättänyt, että tahdon mustan pitkän hameen ja jonkun paidan tai sitten täysmustan pitkän mekon. Niille on käyttöä jatkossakin. Kenkiä on sen verran, että niitä hätätilassa yhden illan käyttää. Sitten vaan vielä iltalaukku. Kannattaa ottaa sekin musta, niin tulee käytettyä jatkossakin.