Poikkesin himppasen pikaisesti Llaman sivuilla. Siellä puhuttiin vihollisestani kookka koolasta.

Mainos, josta Llama puhuu, siinä missä miehen tilaaman kookkakoolajuoman valmistus käy uskomattoman prosessin läpi, on saanut meillä kotona myös uskomattomat mittasuhteet. Nimittääin niitä pieniä lutuuttajia on meillä soffassa ja samoin myös sängyssä. Ne nuoleskelevat ja sitovat sinut sänkyyn, niillä on suuri suu, eikä muuta elämää. Angelinalla on. Ovat vähän niin kuin pölypunkkeja.

Olen jo meillä asuvalle sanonut, että meille ei saa tuoda kuin sitä toista, Pespiä (tietoinen väärinkirootus). Oikeastaan pidän vain niistä kolajuomista, joissa on jo sitruunaa valmiiksi, mutta koska molemmat ovat pettäneet minut, en kohta juo kumpaakaan. Tappoon molemmat. Pahinta on se, ettei kummallakaan enää ole oikeata juomaa tarjolla. Muullahan ei ole väliä. Plordia en ole edes maistanut.

Mutta katsokaapa se mainos. Se on peljästyttävä. Jos minun virvoitusjuomaani imeskelisivät moiset elukat, tappaisin kenties itseni (muidenkin syiden lisäksi), enkä jäisi odottamaan maailmanloppua omalle kohdalleni. Gou öhed, hyökätkää vaan.