<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Verisuonissani ei piileskele näillä näkymin mitään rasvapalleroita, jotka aiheuttaisivat infarktin. Ei myöskään muuta vikaa löytynyt. Se saamarin rytmihäiriökin pysyi poissa (tietysti). Sydänlääkärisetä epäili, että minun sydämeni vain stressaa ja tanssii sen päälle sambaa. Eli harmittomia lisälyöntisarjoja. Fine, en minä mitään lisätauteja tähän tahtonutkaan.

 

Ai niin ja kuntokin on ikäisekseni normaali. Voitteko kuvitella, olen NORMAALI, edes jossain lajissa. Kyllä nyt helpottaa.

 

Kaikkea tätä terveyttä ja normaaliutta kompensoidakseni aion huomenna osallistua yhden työkaverini nelikymppisille (juuvvaan ja syyvvään kylillä) ja sitten vielä torstaina mennä meillä asuvan kanssa ulos syömään (lahjakortilla, ehkä mahdollisesti juhlien hänen valmistumistaan) ja perjantaina käyn karitsapaistin ja punkun kimppuun (koti-nimisessä paikassa). Eiköhän tuolla liuottamishoidolla lähde tukosten alut liikkeelle. Vai oliko se niin, ettei niiden kannattaisi lähteä liikkeelle, että sitten voi tulla aivoinfarkti? Äh, antaa mennä kun on alamäki vaan. Tutisen sitten vaikka viljelypastan perkauksessa loppupäästäisen. Tai sitten riitelen meillä asuvan kanssa.

 

Rairuoho kasvaa komeasti. Meillä onkin sinne Liiteristä löytyneitä leppäkerttuja ja koloradonkuoriaisia. Hah. Samasta paikasta löytyi myös elämäni ensimmäinen tummasta suklaasta tehty suklaapupu. Pakkohan se oli mukaan haalia. Minä kun inhoan maitosuklaata vuosi vuodelta enemmän. Tummassa on luonnetta. Me blondit ollaan vaan ihan pliisuja.